Schulte-taulukko: miten pelata, mitä se harjoittaa ja miten parantaa aikaasi

Mikä on Schulte-taulukko

Schulte-taulukko on ruudukko, jossa numerot on asetettu satunnaisesti, ja sinun tehtäväsi on löytää ne järjestyksessä pienimmästä suurimpaan niin nopeasti kuin pystyt. Klassinen versio on 5×5-ruudukko, jossa numerot 1–25. Se kehitettiin alun perin psykodignostisena tarkkaavuustestinä saksalaisen psykiatrin ja psykoterapeutin Walter Schulten toimesta, ja kaksi mittaria, joilla on merkitystä, ovat aika, jonka käytät, ja tekemiesi virheiden määrä. Nykyään se tunnetaan parhaiten nopean lukemisen ja keskittymisen harjoituksena, mistä suurin osa hämmennyksestäkin johtuu.

Miten pelata, vaihe vaiheelta

Aloita vastasekoitetulla ruudukolla. Etsi 1, sitten 2, sitten 3 ja niin edelleen aina 25:een saakka; paperilla osoitat jokaisen numeron, puhelimella napautat sitä. Kello alkaa ensimmäisestä vilkaisustasi ruudukkoon ja pysähtyy 25:een. Käytä aina uutta asettelua aikarajoitettua yritystä varten. Jos pelaat samaa ruudukkoa uudelleen, mittaat muistiasi siitä, missä numerot olivat, et etsintäkykyäsi. Kirjoita ylös aikasi ja virheesi yhdessä, sillä toinen ilman toista kertoo hyvin vähän.

Klassinen sääntö: katse keskelle

Perinteiset ohjeet pyytävät kiinnittämään katseen ruudukon keskelle ja löytämään numerot sivu- tai reunasilmällä, ilman että liikuttaa silmiään. Se on vaativa sääntö. Vuoden 2016 katsauksessa Rosenholtz kuvaa sivunäön olevan perustana monenlaisille visuaalisille tehtäville, mukaan lukien visuaalinen etsintä, huolimatta sen merkittävästä tiedonmenetyksestä. Silmien pitäminen täysin paikallaan on vaikeaa, eikä mikään puhelin tarkista, teetkö niin. Käsittele sääntöä yhtenä pelitapana ja vertaile vain samoilla säännöillä saavutettuja aikoja.

Mitä aikasi todellisuudessa mittaa

Numeroiden etsiminen järjestyksessä yhdistää useita vaiheita: kohteen etsimisen, sen tunnistamisen, kirjanpitoa siitä, mikä numero tulee seuraavaksi, ja sormen liikuttamisen. Sen lähin hyvin tutkittu sukulainen on Trail Making Testin osa A, jossa henkilö yhdistää numerot 1–25 numeerisessa järjestyksessä. Vuoden 2009 tutkimuksessa Sánchez-Cubillo ja kollegat päättelivät, että osa A vaatii pääasiassa visuoperseptuaalisia kykyjä. Schulten ajan lukeminen on parasta tehdä samalla tavalla: visuaalinen haku ja vasteen nopeus, sillä ruudukolla, sillä laitteella, sinä päivänä.

Mitä se ei mittaa

Schulten aika ei ole älykkyysosamäärä, näöntesti tai diagnoosi. Trail Making Testin normatiiviset tiedot, jotka Tombaugh julkaisi vuonna 2004 911 aikuisen kohdalta, osoittavat, että testin suorituskyky heikkenee iän kasvaessa ja koulutustason laskiessa. Verrattuna aikasi toisen henkilön aikaan verkossa, se on siksi paljon vähemmän hyödyllistä kuin verrata sitä omaan aiempaan aikaasi. Jos huomaat todellisen muutoksen näkökyvyssäsi, käy optikolla tai lääkärillä sen sijaan, että luottaisit ruudukkoon.

Nopean lukemisen väitteet, tarkistettu

Schulte-taulukoita myydään usein nopean lukemisen työkaluna perustuen ajatukseen, että näkemällä enemmän kerralla voit lukea enemmän yhdellä silmäyksellä. Raynerin ja hänen kollegoidensa vuonna 2016 tekemä lukemisen tutkimuskatsaus löysi kompromissin nopeuden ja tarkkuuden välillä: on epätodennäköistä, että lukijat voisivat tuplata tai kolminkertaistaa lukunopeutensa, esimerkiksi noin 250 sanasta 500–750 sanaan minuutissa, samalla ymmärtäen tekstiä yhtä hyvin. Tekijät asettavat kielitaidon lukunopeuden ytimeksi ja suosittelevat lukemisen harjoittelua ja sanavaraston rakentamista.

Siirtyykö harjoittelu käytäntöön?

Vuonna 2016 Simons ja hänen kollegansa tarkastelivat aivotreenausyritysten viittaamia tutkimuksia. He löysivät laajaa näyttöä siitä, että harjoittelu parantaa suoritusta harjoitelluissa tehtävissä, vähemmän näyttöä läheisesti liittyvissä tehtävissä ja vähän näyttöä kaukaisesti liittyvissä tehtävissä tai arjen kognitiivisessa suorituskyvyssä. Odota parantavasi suoritustasi Schulte-taulukoiden parissa harjoitellessasi. Käsittele mitä tahansa laajempaa lupausta, kuten parempaa keskittymistä työssä, nopeampaa lukemista tai terävämpiä refleksejä urheilussa, todisteettomana, kunnes kontrolloitu tutkimus osoittaa sen tämän harjoituksen osalta.

Mikä lasketaan hyväksi ajaksi

Puhelinversioille taulukoista ei ole luotettavia normeja. Ruudukot eroavat koon, välimatkojen, numeroiden koon ja virheiden laskentatavan osalta, joten yhden sovelluksen ilmoittamaa "keskimääräistä aikaa" ei voi siirtää toiseen. Ensimmäiset yrityksesi ovat yksinkertaisesti lähtötasosi. Kätevintä vertailua varten on oma mediaanisi viikon ajalta, pelattuna samoissa olosuhteissa, sen sijaan että vertailet vain yhtä parasta suoritusta hyvänä päivänä.

Miten etsiä tehokkaammin

Suurin osa menetetystä ajasta kuluu, kun koko ruudukko skannataan uudelleen sen luvun takia, jota et näe. Kun numero ei erottu, siirry kiinteään skannauskuvioon, rivi riviltä tai spiraalina keskeltä, sen sijaan että pomppisit ympäriinsä. Sanalla sanoen seuraava kohteesi hiljaa samalla kun napautat nykyistä. Kun harjoittelu lisääntyy, yritä vilkaista seuraavaa numeroa sormen liikkuessa vielä. Nämä ovat strategioita tähän tehtävään, eivät todiste laajemmasta taidosta.

Tarkkuus ensin, sitten nopeus

Nopeus ja tarkkuus vetävät toisiaan vastaan. Heitz kuvaa tätä nopeus–tarkkuus -kompromissia yhtenä yleisimmistä ilmiöistä päätösten tutkimuksessa. Jotkut digitaaliset versiot lisäävät aikarangaistuksen jokaisesta väärästä napautuksesta, joten kiireinen virhe voi maksaa enemmän kuin tarkka puoli sekuntia. Aloita pyrkimällä virheettömiin suorituksiin, ja lisää sitten vauhtia, kun virheettömät suoritukset tuntuvat helpoilta. Nopea aika, johon liittyy useita virheitä, on huonompi tulos kuin hieman hitaampi ilman virheitä.

Pidä olosuhteet samoina

Aikoja voidaan verrata vain, kun olosuhteet ovat samat. Käytä samaa laitetta, samaa ruudukon kokoa ja samaa sääntöä, silmät kiinnitettyinä keskelle tai vapaina liikkumaan. Pidä puhelin saman etäisyyden päässä ja näytön kirkkaus samana. Merkitse ylös kaikki epätavallinen, kuten huono uni, meluisa huone tai keskeytys. Hidas suoritus väsyneenä iltana kertoo sinusta kyseisestä illasta, ei pysyvästä muutoksesta.

Yksinkertainen harjoitusrutiini

Lyhyet, säännölliset harjoitukset ovat helpommin hallittavissa kuin pitkät. Esimerkiksi pelaa kolme–viisi ruudukkoa, kirjoita ylös paras aikaan, mediaani ja virheet, ja lopeta, kun aikasi alkaa nousta. Tarkastele viikkoa päivän sijaan: laskeva mediaani ja vähän virheitä on todellista edistystä tehtävässä. Jos harjoitus tuntuu turhauttavalta, lopeta ja palaa siihen huomenna, sillä väsymys näkyy aikoihisi.

Kokeilemisen arvoisia muunnelmia

Kun perusruudukko alkaa tuntua tutulta, vaihtelut pitävät sen mielenkiintoisena. Yleisiä versioita ovat muiden kokoisten ruutujen käyttö, kirjaimet numeroiden sijaan tai värilliset ruudut. Voit myös laskea alaspäin 25:stä 1:een, mikä muuttaa silmiesi odottamaa järjestystä. Pidä jokainen variaatio omassa sarakkeessaan lokissasi: aika kirjaimellisessa ruudukossa ei ole verrannollinen numeroiden ruudukon aikaan, ja niiden sekoittaminen peittää todellisen edistymisesi.

Mihin Dual N-Back sopii

Dual N-Back sisältää Schulten taulukon Labin lyhyiden pelien joukossa, pääasiallisen n-back-harjoituksen vieressä. Jokainen peli sekoittaa luvut 1–25 5×5-ruudukossa; napautat niitä nousevassa järjestyksessä samalla kun ajastin käy sadasosasekunnille, ja jokainen väärä napautus lisää yhden sekunnin rangaistuksen. Lopussa näet kokonaisajan, keskimääräisen ajan per luku ja virheet. Paras aikasi tallennetaan muistiin, ja Lab-taso nousee korkeintaan yhden askeleen pelin perusteella ajan mukaan. Ohjeissa ehdotetaan pitämään katse keskellä, mutta sovellus ei voi tarkistaa minne katsot, ja sen pisteet kuvaavat suoritusta vain tässä tehtävässä.

Lue lisää

• Wikipédia · Table de Schulte
• Wikipedia · Trail Making Test
• Sánchez-Cubillo et al. (2009), Construct validity of the Trail Making Test: role of task-switching, working memory, inhibition/interference control, and visuomotor abilities, Journal of the International Neuropsychological Society
• Tombaugh (2004), Trail Making Test A and B: normative data stratified by age and education, Archives of Clinical Neuropsychology
• Rosenholtz (2016), Capabilities and limitations of peripheral vision, Annual Review of Vision Science
• Rayner, Schotter, Masson, Potter & Treiman (2016), So much to read, so little time: how do we read, and can speed reading help?, Psychological Science in the Public Interest
• Simons et al. (2016), Do “Brain-Training” Programs Work?, Psychological Science in the Public Interest
• Heitz (2014), The speed-accuracy tradeoff: history, physiology, methodology, and behavior, Frontiers in Neuroscience